Vahausta vai huuhtelua – mitä tarjotaan autonpesukoneiden vahausohjelmissa?

Laadukkaasti suoritettu vahaus ehostaa auton pintoja lisäämällä kiiltoa ja värien kirkkautta sekä muokkaamalla pinnat vettä- hylkiväksi (hydrofobiseksi). Lisäksi joillakin vahoilla pyritään vähentämään lian kiinnitarttuvuutta sekä lisäämään nk. smooth-efektiä. Konevahausohjelmia markkinoidaan usein em. argumenteilla. Jan Nylund Micoltech Oy:ltä tutki, miten erilaiset vahat käytännössä eroavat toisistaan.

Käsinvahaus menetelmänä on periaatteeltaan yksinkertainen. Nk. kovavaha tai liuottimeen ohennettu nestemäinen vaha kiillotetaan mekaanisesti autonpinnoille täyttämään naarmuja ja muita huokosia. Jälkimmäisessä tapauksessa nestemäisen vahan liuottimen on haihduttava, eli vahan on kuivuttava ennen kuin pinta voidaan viimeistellä kiillottamalla. Vahakäsittelyn tulos ja kestävyys ovat suoraan riippuvaisia vahakerroksen peittävyydestä, tasaisuudesta ja paksuudesta. Vahakalvon on oltava riittävän paksu täyttääkseen naarmut ja kestääkseen ympäristötekijöiden kuluttavaa vaikutusta.

vahavertailu

Kuva 1. Vahaamaton (vas.) ja vahattu auton maalipinta.

Autonpesukoneiden vahausohjelmat

Nykyaikaiset autonpesukoneet sisältävät pesuvaiheen lisäksi eritavalla toimivia ja eri hintaisia vahaus- tai viimeistelyohjelmia asiakastyytyväisyyden lisäämiseksi. Roll-over – tyyppisissä koneissa vahaustuotetta annostellaan pesuvaiheen jälkeen ja aine hangataan auton pintaan pyörivillä pesuharjoilla. Takt-koneissa eli kaksiosaisissa pesulinjoissa sekä pesukaduissa vahaukseen voi olla käytössä erilliset kiillotusharjat.

Vesipohjaisessa vahalevitysmenetelmässä vahaustuote annostellaan injektoimalla sitä kantoaineveteen, jota suihkutetaan koneen kaaresta auton päälle joko nestemäisenä tai vaahtona.

Tammikuussa 2016 tutkimme erästä Roll-over – tyyppistä pesukonetta, jossa käytössä on vesipohjainen vahauskonsepti. Vahauskonseptin myyntiargumentteina ovat mm. käsinvahausta vastaava lopputulos, likaa hylkivän kalvon muodostuminen, maalipinnan naarmujen korjaus sekä ainutlaatuinen kiilto. Testipesussa kyseisestä vahausohjelmasta mitattiin ja laskettiin seuraavat lopputulokseen vaikuttavat tekijät:

  • Vahaustuotteen kulutus/auto: 40 ml
  • Laimennusvesi: 4460 ml
  • Auton pinnoille jääneen käyttöliuoksen määräennen kiillotusharjausta: 2000 ml
  • Vahaustuotteen pitoisuus: 0,9 %

Mittausten perusteella lähes 2500 ml (2,5 L) eli 66 % suihkutetusta käyttöliuoksesta suihkutettiin auton ohi tai liuos valui auton kyljistä lattialle ennen kiillotusharjausta. Tämän perusteella auton pinnoille jäi max. 18 ml vahaustuotetta.

Todellisuudessa harjat lisäksi ”roiskivat” käyttöliuosta, jolloin auton pinnoille jäävä tehollinen vahamää- rä voi jäädä huomattavasti viitteellistä arvoa pienemmäksi.

 

 farkku

Kuvat 2 ja 3. Vesipohjainen vahanlevitys. Vahaa sisältävää käyttöliuosta pesuhallin lattialla.

Koneellisessa vahauksessa vahaustuote voidaan annostella myös ilman kantoainevettä sumuttaen vahaa suoraan auton pinnoille tarkasti kohdennetuilla suuttimilla. Kyseistä menetelmää kutsutaan ilmavahaukseksi. Menetelmänä ilmavahaus on identtinen käsinvahauksen kanssa, koska tällöin vahaa ei laimenneta vedellä vaan se annostellaan auton pinnalle 100 % vahana. Tyypillinen sumutettavan vahaustuotteen annostelumäärä on 50-150 ml/hlöauto.

artikkelikuva_ilmavahaus690px

Kuva 4. Ilmavahausta.

fi_vesivahausilmavahaus
Kuva 5. Vesipohjaisen – ja ilmavahauksen periaatteellinen ero.

 

Vahausmenetelmien vertailu

Rakensimme laboratorioon koejärjestelyn mallintamaan vesipohjaisen vahan suihkutusta ja ilmavahalevitystä. Vertasimme tuloksia käsinvahaamalla saavutettuun tulokseen. Automaalilla pinnoitettuun 0,2 m² kokoiseen levyyn annosteltiin vaakasuoralla alustalla vesipohjaiseen annostelujärjestelmään tarkoitettua vahaustuotetta 0,9 % pitoisuudella: Toiseen samanlaiseen testilevyyn annosteltiin vastaavalla tavalla ilmavahaustuotetta 100 % pitoisuudella.

Lopuksi levynpintoja kiillotettiin kevyesti liinalla. Tarkkuusvaa’alla tehtyjen mittausten perusteella levyn painossa havaittiin lievää painonnousua ilmavahakäsittelyn jälkeen, mikä osoitti vahaa jääneen pintaan. Sen sijaan vesipohjaisessa menetelmässä levyn paino ei noussut lähtötasosta.

Tulokset osoittivat, että vesipohjaisen suihkutuksen jälkeen auton pinnoille jääneestä 18 ml vahaustuotteesta ei käytännössä jäänyt mitattavissa olevaa vaha-kalvoa kiillotuksen jälkeen. Toisaalta kiilto nousi keskimäärin 10 % pelkän pesun aiheuttamaa kiillonnousua korkeammaksi, mikä viittaa hyvin ohuen, alle 0,01 µm, vahakalvon muodostumiseen. Ilmavahaustestissä levyn painossa havaittiin lievä painonnousu, jonka perusteella laskettiin 0,4 µm kalvonpaksuus ja mitattiin keskimääräinen 40 % kiillonnousu.

Vertailun vuoksi tehtiin vastaavalle maalipintalevylle käsinvahaustesti. Levy punnittiin ja suositeltu määrä (8 ml/m²) kaupallista autovahaa annosteltiin pinnalle, annettiin hetken kuivua minkä jälkeen pinta kiillotettiin liinalla. Tätä ennen myös liina punnittiin, jotta siihen kiillotuksessa imeytynyt vahamäärä voitiin huomioida laskelmissa. Kiillotuksen jälkeen sekä levy että liina punnittiin uudestaan. Laskelmien perusteella vahakalvon paksuudeksi saatiin 1 µm.

Yhteenveto

Tässä tutkimuksessa selvitettiin kahden erityyppisen koneellisen vahauskäsittelyn laatua. Tuloksia verrattiin myös käsinvahaukseen. Laskelmien pohjana käytettiin mitattuja vahaustuotteiden annostelumääriä sekä henkilö- auton maalipinta-alaa (12,5 m²).

Laboratoriotestien perusteella mitattiin seuraavat kalvonpaksuudet ja näitä vastaavat kiillonnousut:

  •  vesipohjainen vahauskäsittely: < 0,01 μm, mittausalueen ulkopuolella
  • ilmavahaus 0,4 μm
  • käsinvahaus: 1 μm

kiillonnousu

Kuva 6. Kiillon nousun vertailua eri vahausmenetelmissä.

Tulosten mukaan koneellisen vahauskäsittelyn rinnastaminen käsinvahaukseen on kyseenalaista erityisesti vesipohjaisen käsittelyn osalta, koska autonpinnoille jäävä vahakalvo on ainakin 100-kertaa ohuempi kuin käsinvahauksessa. Toisaalta tulokset osoittavat, että koneellisen vahauksen lopputulosta voidaan kehittää hyödyntämällä esim. ilmavahausteknologian mahdollistamaa konsentroitua vahanlevitystekniikkaa.

 

Artikkeli on julkaistu Bensiini Uutisissa 4/2016. Kirjoittanut Jan Nylund, doctor of science, Micoltech oy

Euro Car Wash on vuonna 1992 perustettu autonpesuliiketoimintaan erikoistunut yritys. Euro Car Wash on osa Pineline Group -yhtiöitä.